149,00 €
Mehu-Liisa on tehokas marjojen, hedelmien ja vihannesten mehustaja, soseuttaja ja höyrykeitin.
Toimitusaika 2-5 päivää.
Opan aito ja alkuperäinen Mehu-Liisa mehustin. 10 vuoden takuu.
Ruostumattomasta teräksestä valmistetun Mehu-Liisan osat asettuvat tiiviisti yhteen. Tilavan mehuosan ansiosta mehu ei pääse valumaan vesiosaan. Paksu pohja takaa tasaisen ja tehokkaan energian käytön. Mehu-Liisa sopii kaikille liesityypeille, myös induktiolle. Mehu-Liisan kansi sopii alimpaan vesikattilaan, joten voit käyttää sitä erillisenä kattilana kaikkeen keittämiseen normaalin kattilan tavoin.
Kaikista marjoista ja hedelmistä voi valmistaa mehua joko höyryttämällä tai keittämällä. Jos marjoja on paljon, höyrymehun valmistaminen Mehu-Liisalla on vaivattomin tapa valmistaa mehut. Valmiista mehusta voidaan valmistaa myös hyytelöitä, viiniä, soseita ja marmeladia. Pakkaus sisältää kattavan reseptivihkon. Reseptivihkossa on vinkkejä mm. mehustamiseen, hyytelöiden, soseiden ja viinin valmistamiseen. Osat voidaan pestä astianpesukoneessa.
Sinun on kirjauduttava sisään kun haluat kirjoittaa arvioinnin.
Marjaosan vetoisuus: 11 L
Pohjaosan vetoisuus: 4 L
Pohjan halkaisija: 24 cm
Mehustimen korkeus: 41 cm
Rahtipaino: 4.39 kg
Mehu-Liisa käyttö- ja hoito-ohje (PDF)
Mehustimen hoito-ohjeet
Pese mehustimen osat ennen käyttöönottoa ja jokaisen käyttökerran jälkeen lämpimällä vedellä ja astianpesuaineella. Tehokkaampaan puhdistukseen voit käyttää pesusoodaa. Poista veden aiheuttamat saostumat vesiosasta keittämällä kattilassa happamia marjoja (esim. punaisia viinimarjoja, puolukoita tai pihlajan marjoja) tai etikkaliuoksella (1 dl etikka / 1 l vettä). Pese ja huuhtele vesiosa hyvin. Säilytykseen vietäessä tarkista, ettei mehuletkun sulkija jää kumiosan päälle.
Mehustaminen
Kaikista marjoista ja hedelmistä voi valmistaa mehua joko höyryttämällä tai keittämällä. Jos marjoja on paljon, höyrymehun valmistaminen Mehu-Liisalla on vaivattomin tapa valmistaa mehut.
Mehuihin käytettävät marjat saavat mielellään olla hieman ylikypsiä, koska niistä irtoaa parhaiten mehua. Mehua valmistettaessa marjoja ei tarvitse riipiä, mutta huonot ja homeiset marjat on kuitenkin poistettava tarkoin. Pölyiset marjat on syytä huuhtoa. Yhdestä marjakilosta tulee mehua noin 1 litra. Sokeria käytetään 200 – 400 g yhtä mehulitraa kohti. Mehun voi valmistaa myös ilman sokeria. Tällöin säilytyspaikan on oltava hyvä tai mehu on pakastettava. Sokeroimaton mehu on väriltään sameaa.
Sekoittamalla keskenään erilaisia marjoja ja hedelmiä tai raparperia saadaan mitä maukkaimpia mehuja. Esimerkiksi jo pienikin määrä vadelmia viinimarjojen joukossa antaa mehuun hienostuneen maun. Jos marjoja on runsaasti yhtä aikaa säilöttävänä, voi osan marjoista pakastaa isoissa pusseissa ja keittää myöhemmin mehuksi.
Marjojen ja hedelmien mehustaminen Mehu-Liisalla
Näin pullotat mehun
Miksi mehu voi alkaa käymään?
Vähän käyneen mehun voi keittää uudelleen. Sokeria lisätään noin 1-2 dl/mehulitra. Mehun annetaan kiehua muutama minuutti ja vaahto kuoritaan huolellisesti pois.
Miksi mehu joskus hyytelöityy?
Hyytelöityneen mehun voi ”sulattaa” panemalla pullot kuumaan veteen.
Vinkkejä, mitä kaikkea voit tehdä valmiista mehusta
Hyytelön valmistus
Voit valmistaa hyytelöitä valmiista mehusta. Hyytelön valmistukseen sopivat parhaiten runsaasti pektiiniä* sisältävät, happamat marjat ja hedelmät. Pektiinipitoisuus on suurin vähän raaoissa ja juuri kypsyneissä marjoissa ja hedelmissä.
Herukat, puolukat, karpalot, pihlajanmarjat, ruusukvittenit ja omenat ovat happamuutensa ansiosta erityisen hyviä hyytelöaineksia. Lisäksi hyytelöön tarvitaan runsaasti sokeria, jotta mehu hyytyy. Jos aikoo tehdä hyytelön happamattomista, täysin kypsistä marjoista, mehuun on lisättävä sitruunamehua ja hyytelöimisainetta.
Näin valmistat hyytelöä
1 l mehua
700 – 800 g (8-9 dl) sokeria
Jos hyytelö ei hyydy
Viinin valmistaminen mehusta
Valmiista marja- tai omenamehuista voi myös valmistaa viiniä. Kätevintä lienee hankkia valmis käymisainepakkaus ja seurata pakkauksen ohjeita. Alla vinkkejä, joiden avulla saat viinin onnistumaan.
Puhtaus
On tärkeää, että kaikki valmistuksessa ja ylipäätään viinin kanssa tekemisessä olevat valmistusvälineet ja tarvikkeet ovat puhtaita, ettei viini mene pilalle tai ettei siihen tule makuvirheitä. Pesu tiskiaineella ei riitä, sillä aineen täytyy myös desinfioida, eikä siitä saa jäädä vieraita hajuja tai makuja. Puhdistukseen on hyvä käyttää jotakin tarkoituksen mukaista puhdistus- ja desinfiointiainetta, joka perusteellisen puhdistuksen lisäksi myös desinfioi ja tappaa bakteerit.
Raaka-aineet
Viini saa makunsa, tuoksunsa ja värinsä sen valmistuksessa käytettävistä raaka-aineista. Raaka-aineissa ei kannata tinkiä. Tämä pätee myös valmisviinipakkauksiin. Raaka-aineiden tulee olla puhtaita eikä niissä saa olla pilaantuneita eikä puu- tai varsiosia, joista tulee viiniin karvas maku. Mikäli teet viiniä omista raaka-aineista, on suositeltavaa, että käytät jo testattua reseptiä – pelkästään raaka-aineita sekaisin umpimähkään laittamalla ei hyvää viiniä saa aikaiseksi.
Käymisaineet
Käymisen, sen pysäyttämisen, viinin kirkastumisen ja säilömisen tehtävän hoitaa viinipakkauksessa tai käymisainepakkauksessa olevat käymisaineet. Niiden laatu on vähintään yhtä tärkeää kuin raaka-aineiden
Tarvikkeet
Jotta viininvalmistus olisi mielekästä, on hyvä satsata laadukkaisiin valmistusvälineisiin.
Elintarvikemuovinen, mielellään 30-litrainen kantokahvoilla varustettu käymisastia vesilukkoineen on ehdoton edellytys onnistuneeseen viinivalmistamiseen. Lapolla siirretään kirkas viini astiasta toiseen ilman, että pohjalla oleva sakkakerros siirtyy mukana.
Lappo on myös erittäin kätevä pullotuksen apuväline. Kahvallinen korkituslaite laittaa korkin tiukasti ja suoraan viinipulloon. Korkin pitää olla tiivis, jotta viini säilyy. Aidoille viinipulloille suositellaan vähintään 21 mm, mutta mieluummin 22 tai 23 mm halkaisijaltaan olevia ja 30 – 40 mm pitkiä korkkeja. Nestelämpömittarilla tarkistetaan nesteen lämpötila. Ennen hiivan lisäämistä on hiivan kannalta elintärkeää, ettei hiivaa lisätä liian kuumaan nesteeseen, sillä hiivasolut kuolevat liian kuumassa. Ominaispainomittarilla tarkistetaan viininesteen ja viinin sokeripitoisuus, jonka kertoo mittarin näyttämä ominaispaino. Käymisen alussa viininesteen ominaispaino on hyvä tarkistaa, jotta varsinkin vahvaa viiniä tehtäessä vältytään liian suurelta sokeripitoisuudelta. Muistiinpantu sokeripitoisuuden lähtöarvo on tärkeää tietoa joskus ilmenevien käymisongelmien selvittelyssä. Ominaispainomittarilla varmistetaan myös käymisen loppuvaiheessa oikea-aikainen käymisen pysäytysaineen lisäys. Sokeripitoisuuden lähtö- ja loppuarvojen perusteella voidaan laskea myös viinin alkoholipitoisuus melko tarkasti. Lisäksi kullakin viinityypillä on ihanne-makeus, joka tarkistetaan ja säädetään ominaispainomittarin avulla viinin jälkimakeutuksen yhteydessä.
Viimeistely
Pullota viini mieleiseesi pulloon ja valmista halutessasi omannäköinen etiketti.
Muutamien erilaisten hedelmien ja marjojen soveltuvuus kotiviinin valmistukseen:
Mustikat antavat väriä ja sopivat hyvin sekoituksiin. Mustikka sisältää jonkin verran bentsoehappoa, joka toimii luonnollisena säilöntäaineena. Tästä syystä viini voi olla vaikea saada käyntiin.
Viinimarjat Punainen viinimarja on viinintekijän hyvä perusmarja. Musta- ja valkoinen viinimarja ovat erinomaisia viinimarjoja. Kannattaa sekoittaa muita marjoja mukaan, vaikka mustasta saa yksinäänkin hyvää mustaherukkaviiniä. Valkoherukasta tulee hyvää valkoviiniä ja se sopii myös hyvin sekoituksiin. Mustaviinimarjan lehtiä kannattaa käyttää makua antamaan ja niitä kannattaa pakastaa tai kuivata talven varalle.
Karviaiset, valkoiset ja punaiset ovat erinomaisia marjoja valkoviinin ja jälkiruokaviinien tekemiseen ja sekoituksiin. Karviaiset kestävät hyvin varastointia.
Omenat, mieluummin happamat syys- ja talviomenat ovat kotiviinin valmistajan perusmateriaali. Omenasta tulee hyvää viiniä yksinäänkin, mutta sekoituksissa ja eri lajikkeita sekoittamalla saadaan hyvä lopputulos.
Raparperi on erinomainen kotiviinin valmistajan raaka-aine, vain pätkityt varret käytetään. Varret on hyvä kuoria, paitsi jos haluaa viinistä rosén väristä. Mieluummin käytetään alkukesän raparperia, vanhempi raparperi voi antaa viiniin karvaan maun. Raparperissa on oksaalihappoa, jonka haittavaikutus estetään lisäämällä viiniin viiniliitua tai -kalkkia n. 15g.
Kirsikka on viinimarja parhaasta päästä ja sopii hyvin madeira- ja portviinityyppisten viinien raaka-aineeksi.
Mustat ja happamat kirsikat ovat parhaita, koska makeissa puissa ei ole tarpeeksi happoa. Kirsikat huuhdotaan ja siemenet poistetaan.
Tyrnimarja käytetään mielellään pakkasenpuremana.
Mansikkaa voi käyttää yksinkin, mutta esim. raparperi sopii sen kanssa erinomaisesti. Mansikan maku on voimakas ja se vaatii pitkähkön varastoinnin. Marjojen tulee olla kypsiä, eikä niitä huuhdella, vain pilaantuneet marjat poistetaan.
Puolukka sisältää bentsoehappoa, joka pyrkii estämään käymisen, joten sitä ei suositella liikaa sekoituksiin. Puolukka lisätään useammassa erässä viinin jo käydessä.
Karpalot kerätään myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä (jäätyneenä). Niissä on myös bentsoehappoa.
Hedelmien ja vihannesten höyrytys Mehu-Liisalla
Mehu-Liisalla voit höyryttää esim. hedelmät pehmeiksi ennen soseuttamista tai höyryttää kasvikset ennen pakastamista.
Soseen valmistaminen marjoista ja hedelmistä
Omenoista, herukoista, karviaismarjoista, luumuista, ruusunmarjoista ja monista muista marjoista ja hedelmistä voi tehdä erinomaisia soseita.
Soseita voi käyttää monella tavalla: puuroihin, kiisseleihin ja leivonnaisten täytteeksi sekä viilin, maustamattoman jogurtin, ohukaisten ja pannukakun kanssa. Soseaineet voidaan pehmittää ennen soseuttamista Mehu-Liisa mehustimella. Sosemylly, monitoimikone ja sauvasekoitin ovat erinomaisia soseuttajia. Jos sose aiotaan säilöä pelkästään sokerin avulla, sokeria on käytettävä 8-9 dl / sosekilo. Säilöntäainetta käyttämällä voidaan vähentää sokerimäärää. Pakastettaessa sokeria ei tarvita välttämättä lainkaan.
Näin teet hedelmäsosetta:
n. 3 kg omenia/marjaomenia/luumuja
3-5 dl vettä
4-6 dl (350 – 500 g) sokeria/sosekilo
1 g askorbiinihappoa/sosekilo
1/2-1 g natriumbentsoaattia /sosekilo
Marmeladin valmistus
Kasvisten esikypsennys ennen pakastamista höyryttämällä Mehu-Liisalla
Lähes kaikkia kasviksia voidaan pakastaa lukuun ottamatta hyvin vesipitoisia lajikkeita.
Ennen pakastamista kasvikset esikypsennetään ryöppäämällä eli nopeasti kiehauttamalla tai höyryttämällä entsyymitoiminnan lopettamiseksi, jolloin niiden maku säilyy hyvänä pakastamisen ajan. Esikäsittelyn jälkeen kasvikset jäähdytetään nopeasti juoksevassa jääkylmässä vedessä. Kasvisten väri kirkastuu esikäsittelyn aikana ja kestää hyvin pakastamisen. Ennen pakastamista kasvikset valutetaan kuiviksi.
Höyryttämällä esikäsittelyaika on noin ¼ pidempi kuin ryöppäämällä eli keittämällä. Esikiehautusaika lasketaan siitä hetkestä, jolloin vesi kasvisten lisäämisen jälkeen alkaa uudelleen kiehua.
Alla olevat ajat ovat viitteellisiä keittämisaikoja:
herne, silvitään, 1-2 min.
papu, perataan, pakastetaan joko kokonaisina tai paloina, 2-4 min.
kukkakaali, paloitellaan, 4-6 min.
parsakaali, paloitellaan, pienet kukinnot voi pakastaa kokonaisina, 3-5 min.
kyssäkaali, kuoritaan, kuutioidaan tai keitetään, soseutetaan, 2-3 min.
ruusukaali kokonaisina, poistetaan huonot lehdet, 3-4 min.
nokkonen, nuoret lehdet hienonnetaan esikiehautuksen jälkeen, 2-3 min.
pinaatti, lehdet voi pakastaa kokonaisina tai hienonnettuina, hienontaminen tehdään esikiehautuksen jälkeen, 2-3 min.
porkkana, paloitellaan, keitetään, soseutetaan, 3-5 min.
palsternakka, kuoritaan, kuutioidaan, 3-5 min.
lanttu, kuoritaan, kuutioidaan ja keitetään, 2-3 min. tai lohkotaan, keitetään kypsäksi ja soseutetaan
selleri, kuoritaan, kuutioidaan, 3-5 min.
peruna, pienet, tasakokoiset uudet perunat pestään hyvin, 3-5 min.
Kokoa kasviksista valmiita mieleisiäsi sekoituksia esim. keittoihin:
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.